Объекты
Kiinalaiset kaarisillat
Monrepo's – on kartano, jonka haltijana han on, jossa han asuu, aivan kaupungin laheisyydessa; olitettavasti se on kaikista ihastuttavin paikka, jonka voi loytaa pohjoisessa.Tuntuu silta, etta luonto on luonnut sen haltijattarien olinpaikaksi, ja jostakin ajasta – nykyisen haltijan ja kaikenlaisten koristelujen ansiosta tama kolkka vain voitti.
J.G. Zoine. 1805.
Kiinalaiset kaarisillat.
Uusittu v.1998 ja 2002.
Paaportti
Uudistettu. 1982. arkkitehti – V. V. Dmitriev
Monrepo’n kartanon paaportin tarkasta pystyttamisajasta ei ole tietoja. Se oli rakennettu noin 1830 - luvulla ja sen suunnittelijaksi on olettu Karl Ludvig Engel. Uusgoottilaisen puuportin suippokarkiset pylonit ovat koristettu kaiverrettuilla metallisilla kohokuvilla. Portaalin ylla oli paroni Nikolay-suvun vaakuna. Ajemmalta kaudelta ei ole sailynyt varmaa kuvausta Monrepos’n portista. V.1829 Monrepos’ssa vierailut Orest Somov oli pettynyt miten helposti han paasi puiston alueelle.
“Haaveilin, etta paasen puistoon jonkinlaisen korkean kivivuoressa olevan solan lapi, jollain tavalla muistuttavan Tsarskoje Selon kummalista ilmiota; ja edessani vinkuen avautuu raskas rautaportti,- kirjoitti han tasta matkasta. Paatoksen uuden uusgoottilaisen paaportin rakentamisesta teki kartanon omistaja Paul Nicolay, nimenomaan samaan aikaan Monrepos,n ilmaantui viela yksi uusgoottilaisen tyylin rakennus – Ljudvigsburg kappeli.
Toisen Maailmansodan jalkeen oli poistettu paaportin portaalin ylla oleva suvun vaakuna, kaiverrus-koristeet ja kohokuvat ovat sailyneet. V.1954 paasy puistoon tapahtui viela portin kautta. Sen aikaisista valokuvista nakee, etta portti on melko hyvassa kunnossa. Luultavasti 1950 - luvun loppupuolella portti oli purettu ja korvattu yksinkertaisella metalliranteella ja suljettavalla portilla. V.1980 – luvulla uudistettu paaportti oli tehty alkuperaisten piirustusten mukaan, eroaa vain koristeluosalta.
Kirjastorakennus
Viipurin lahiseudun yhtena kiinnostavimmista nahtavyyksista on Monrepos’n puisto, epailematta lumoava ja ainoa Suomessa.
Konstantin Konstantinovich Sluchevskij, 1897.
Kirjastorakennus.
Lahde "Narsiss"
Lahde "Narsiss"
Kartanon luoteisella puolella on lahde ja pieni paviljonki sen ylla ja avoniitty ovat hyvin ominaista sen aikaiselle romantiselle tyylille puutarharakennelmissa.
Jo muinaisajoilta paikallisvaeston uskomusten mukaan sen vedella on parantavavoima. Ilmeisesti, sen ensimmaisena nimenapaikallisvaestolla oli “Silma”, joka liittyy uskomuksen silmatautijen parantumiseen itaan virtaavalla vedella. Monrepos’n puistoa ja kartanoa suunnittelutyossa lahde avian luonnollisesti sopeutui puutarhatyyliin. Sen paikallisen nimen L. G. Nicolay muutti nymfi Sylman tarunimeksi, hanen julkaistun runoelman “Monrepos’n kartano Suomessa.v.1804” mainitun henkilon mukaisesti. Siina kerrotaan mitten nymfi Syman muuttui lahteeksi ja ihmeparantumisesta sen vedella toivottomasta rakkaudesta sokeaksi tullutta paimenpoika Larsista.
V. 1799 lahteen viereen oli pystytetty kaksitasoinen sailio. Sen suunnittelijoina eri aikoina olivat P.Gonzaga (v.1803 tyo jai toteuttamatta), A. Pavlov (1807 ?), O. Montferrand (1820 nykyinen muoto). Paviljongin syvanteessa oli veistoskuva, eraiden tietojen mukaan — vedenneito, toisten – muinaiskreikkalaisen tarun sankari Narsissin veistos; sodanjalkeisina vuosina veistos oli kadonnut. V. Dmitrijevin tehdyn projektin mukaan v.1974 oli suoritettu restaurointityot. Entistoity metalliaita (rauta-aidan asemesta — terasaita valuelementteineen alumiinista) ja leijona naamio (mallin tekija — T. Arkhangelskaja).
“Narsissin” lahde on nouseva ja vakinaisessa kaytossa. Sen vesi kuuluu kylma, makea, pehmea vesiluokkaan, ahamineraalisoitu (kloridi-sulfaatti natriumkalsium);radonipitoisuusluokka – radonilaakevesi. Radonirikastus johtuu siita, etta ennen nousemista pinnalle, vesi kulkee graniittihalkeamien lapi.