Turkkilainen teltta

Ei ole sailynyt.

V.1806 Ludvig Henrich Nicolay rakennutti eralle Monrepos’n rannikkosaarelle turkkilaisen teltan. L.G. Nicolayn runoelmassa “ Monrepos’n kartano Suomessa” ei ole mainintaa tasta rakennelmasta, mutta runoelman ensimmaisen kerran v.1806 painoksessa se on merkitty Monrepos’n kartassa.XVIII – vuosisadan loppupuolella sen kaltaiset rakennelmat olivat hyvin suosittuja maisemallisissa puutarhoissa, etenkiin Venajan ja Osmanilaisen keisarikunnan valilla solmitun Kuchuk-Kainardzian rauhansopimiksen jalkeen (1774). Yleensa ne olivat pyoreita telttoja, peitettyina raidallisella kankaalla, jonka huipun karjessa oli puolikuu. Joskus kankaan asemasta kaytettiin jotain kestavampaa materiaalia.

V.1830 tanskalainen taidemaalari K.Kristensen kuvasi turkkilaisen teltan eraassa akvarelleissaan. Siina nakyy, etta paviljonki oli asetettu tasaiselle alustalle aivan rannan vahvisteeksi tehdyn kivimuurauksen paalle ja josta avautuu nakoala koko kartanon alueelle. Ainoa teltan sisaankaynti oli salmen puolelta. Teltta oli sylinterin muotoinen ja kankaan variraidat menivat vaakasuoraisesti. Luultavasti turkkilainen teltta Monrepos’n oli rakennettu tyypillisten piirustusten mukaan.

Ei ole tiedossa aikaa, milloin paviljonki oli kadonnut. Voi olla, etta se oli purettu kartanon omistajien toimeesta, kun sen kaltaiset rakennelmat lopullisesti jaivat pois muodista.