Kirjastorakennus

Viipurin lahiseudun yhtena kiinnostavimmista nahtavyyksista on Monrepos’n puisto, epailematta lumoava ja ainoa Suomessa.

Konstantin Konstantinovich Sluchevskij, 1897.

Kirjastorakennus.

1804, arkkitehdit — D. A. Martinelli, A. Pavlov.

30.08.1960 VSFNT Ministerineuvoston asetuksen N 1327 mukaan rakennus oli julistettu suojakohteeksi tasavallan arvokkaana arkkitehtoonisena muistomerkkina.

Tasavallan arkkitehtooninen muistomerkki  V. T. Presidentin asetuksen N136  20.02.1995 mukaan.

Kartanon kirjastosiipi oli peruskorjattu 1800-1804 — luvulla kartanon haltijan L.G. Nicolay’n aikana Guiseppe Antonio Martinelli piirustusten mukaan. Martinellin kuoltua v.1802 rakennustoita johti hanen avustajansa, nuori arkkitehti A.Pavlov.

Yksikerroksinen, puinen, laudoitettu parvekkeineen siipirakennus – harvinainen nayte klassisimityylia edustavasta puukartanoarkkitehturista. Kirjastosiipi on rakennettu taiteellisesti ja arkkitehtuurisesti samassa rakennustyylista kuin Monrepos’n paakartano, ja on sen erottamattomana osana. Alkuaan rakennus oli palvelusvaen ja vieraiden asumissiipi. Siipirakennuksen ullakkokerroksessa oli kello.

XIX — vuosisadan toisella puolella siipirakennuksesta oli tehty kirjasto, joka oli kahden parooni Nicolay’n sukupolven kerama, ja yksi suurimmista Suomen suuriruhtinaskunnan ykstyiskirjastoista, noin 9000 nidetta. Ensimmaisen maailmansodan puhjettua kartanon omistajat paattivat antaa kirjaston sailytettavaksi Helsingin Yliopistolle, myohemmin — lahjoitettu kokoelman jakamattomuusehdolla. Toisen maailmansodan jalkeen Viipurin kaupunki siirtyi Neuvostoliitolle ja siipirakennus muutettiin asuintaloksi. Olennaisesti oli muutettu sisustus, kadonnut kellon koneisto, seka paakartanon julkisivun medaljongit.

Tyot muistomerkin pelastamiseksi oli aloitettu v.2007. V. 2008 vaihdettu siipirakennuksen katto, uusittu kattolyhty ja tuuliviiri.