Erakkomaja

Kuten kirjoittaa Eeva Ruoff “ niin sanotut erakkomajat olivat hyvin suosittuja maisemapuistoissa XVIIIvuosisadan loppupuolella. Ne ikaan kuin perattivat mieleen muiston yksinkertaisesta elamasta, ilman maalisia huolia. Monrepos’n puistossa 1790-luvulla myos ilmaantui erakkomaja, tai paikka puiston lansiosassa, pienen jarven rannalla, jota perheen jasenten valisessa kirjeenvaihdossa nimeltaan Einsiedelei (sak.eristaytenaisyys). Paviljongin suunnittelijasta ei ole tietoa. V. 1798 D.A.Martinelli laati paviljongin piirustukset. Oletetaan, etta suunnittelun laatimiseen osallustui myos Paul Nicolay. Paviljonki oli tehty hirsista, seinat olivat paallystetty tuohella ja koristettu Raamatun kuvilla, katolla oli suippukarkinen torni ja ripustettu soittokelloilla. Kaukaa paviljonki ei ollut nakyvissa. Se ilmaantui yllattaen ja vain silloin , kuin polku sinne vei.

Kuten kirjoitti v.1851 eras Monrepo’s-in kavija,”  kauniit sillat, joskus hyvin pienet, ylittivat puroja ja ojia leveydeltaan noin neljannes arsinaa, johtivat meidat majalle, jossa paikallisen kertomuksen mukaan, eras erakko pelastutti hengensa.Maja oli hyvin pieni, siella oli pieni poyta ja kuivatulla kaislalla peitetty sanky…”

Maja paloi noin v.1876 (1886?), siita ei ole sailynyt kuvia. Palon jalkeen sen paikalle oli rakennettu uusi kuusisarmainen paviljonki ilman ovea, seinan yksi sarma oli avoin polkua pain.